Ensimmäinen ihan kuuluva naurunrämäys kuultiin meidän perheen junioorilta 4.1.2006. Isi nauratti - tietenkin. Tässä kuvassa käkätellään ihan muuten vaan huvikseen.
Neiti pieni pesusieni maailman suloisimmassa nallepuvussansa. Oli pakko ottaa kuva, jotta voi sitten joskus hänellekin näyttää... ja puku on tallessa, tottakai.
Pikkuneiti syö hyvin - paitsi kun väsyttää. Silloin upotetaan kädet puuroon ja sitten hierotaan silmiä... näin:
ja sitten... ollaankin kypsiä kylpyyn! Tarinan opetus: kun Miisa haukottelee ensimmäisen kerran olet aivan liian myöhässä iltapuuron kanssa!
Ja iltapuurosta puheen ollen 4,5 kuukauden ikäisenä me vetäistiin jo näin iso annos puuroa iltaseksi. Eli tässä kuva ennen...
...ja tässä jälkeen! Kyllä uni maistuu kun on pieni pötsi täynnä!
Systerin kanssa voi olla joskus näinkin hauskaa. Lempparijuttu yhteen väliin oli, kun Erika nosti jalat kattoa kohti ja heilutteli niitä puolelta toiselle. Hauskutti molempia (sekä äitiä) yhtä lailla!
Tässä meidän Ninja-kissa. Galina muuten keksi hänelle nimen. Ninja syntyi melkein tasan vuosi ennen Miisaa, se on siis meidän keskimmäinen karvainen "lapsi". Kyllä se oli pieni piipukka, kun meille tuli, ei painanut enempää kuin kahvipaketti. Ja kärsivällinen otus, täytyy sanoa. Erika oli vähän yli vuoden vanha, kun Ninja tuli meille, joten karvatassu tottui ihan vauvasta asti ronskeihin otteisiin. Kerrankin olin ripustamassa verhoja, kun yhtäkkiä takaa kuului kissan rääkäisy. Käännyin ympäri ja näin, kuinka Erikalla oli tukeva ote kissan hännästä ja toisesta takatassusta. Sitten kissaparkaa nosteltiin ylös ja
alas moneen kertaan, ennenkuin ehdin hätiin. Vaan eipä kostanut Erikalle, minun nilkkani sai kyllä sitäkin syvemmät puremajäljet! En kyllä syytä kissaa yhtään, onneksi ei tytölle mitään tehnyt! Ja toinen esimerkki: Erika oli juuri täyttämässä kaksi vuotta, kun hän keskellä yötä sai hirveän paniikkikohtauksen sängyssään, itki ja huusi ja potki vaan, eikä antanut minun koskea. Istuin sitten voimattomana Erikan sängyn vieressä, ja toivoin, että kohtaus menisi pian ohi. Ninja tuli viereen, hyppäsi sänkyyn, katsoi tyttöä ja katsoi minua ja hetken kuluttua iski hampaansa mun ranteeseen. Aivan kuin olisi yrittänyt sanoa, että "Mikset sä teet tolle 
mitään, kun se huutaa vaan??" Tilanne onneksi laukesi, kun Erika huomasi, kuka oli tullut häntä "lohduttamaan". Tämän vuoksi en huolestu vieläkään, vaikka Miisakin menee välillä "silittämään" vähän ronskimmalla otteella... Valvoa täytyy, mutta ei tarvitse sydän syrjällään olla!
No comments:
Post a Comment