Strategiset mitat olivat 3610 grammaa ja 49 cm.
Alkuvaikeuksien jälkeen homma oli tosi nopea. Vedet lähtivät tulemaan lauantaina 3.9 puoli kymmenen maissa aamulla. Isi uinui vielä viimeisen yövuoron jäljiltä makkarissa, ja kun ei supistellut, niin mamma päätti olla herättämättä isiä. Vähän ennen kahtatoista sitten kuitenkin kävin varovasti sanomassa, että lapsivedet on menneet, mutta ei ole mitään kiirettä vielä. Käytiin vielä kaupassa ja lelukaupassa ennen laitokselle suunnistamista. Sitten odoteltiinkin koko loppupäivä supistusten alkamista.
Kun ei mitään koko päivänä tapahtunut, saimme luvan lähteä illalla kotiin nukkumaan, sillä ehdolla, että heti ensimmäisen nipistyksen tuntuessa lähdetään takaisin osastolle.
Pikkulasillinen punaviiniä ja sauna siihen päälle tekivät tehtävänsä: yhdeltä aamuyöstä tuli ensimmäinen pikkupikku supistuksenpoikanen. Tuumasin, että tämä nyt oli niin pieni supistus, että en olisi edes herännyt, mikäli olisin saanut unen päästä kiinni. Kun kymmenen minuutin välein tuli pari lisää, herättelin isukin puoli kahdelta, ja sitten lähdettiin taas matkaan. Autossa supistuksia tuli n. 5-6 minuutin välein. Oman suolansa hommaan teki se, että laitoksella ei meitä ollutkaan ketään vastassa, vaikka olin soittanut, että olemme n. 20 minuutin kuluttua perillä. Puolisen tuntia odoteltiin lukitun oven takana, kunnes Mika lähti kiertämään sisälle ensiavun kautta. Minä jäin odottelemaan ovelle. Yövartija kaartoi paikalle autolla ja oli kyllä ilme näkemisen arvoinen, kun kerroin, että kukaan ei tule avaamaan, ja synnyttämään pitäisi päästä...
Puoli kolmen jälkeen alkoi sitten supistuksia tulla jo ihan reippaasti, n. 3 minuutin välein. Siinä vaiheessa oltiin onnellisesti kätilö Gunilla Aurdalin huomassa synnytyssalissa nro 2. Puoli neljältä saatiin epiduraali vihdoin ronkittua paikalleen ja tuska hellitti niin, että kun kätilö tutkiessaan tilannetta heti epiduraalin laittamisen jälkeen sanoi, että nyt ollaan jo siinä vaiheessa, että voitaisiin siirtyä ponnistamaan, makasin petillä happimaskin kanssa ja sanoin, etten millään viitsisi tästä nyt siirtyä kun on niin hyvä olla, eiköhän odotella vielä!
Klo 5.04 sitten sain aikaiseksi siirtyä synnytysjakkaralle ja klo 5.05 tupsahti pikkuinen prinsessa syliin! Pää oli ihan soikea, korvanlehdet mutkalla ja naama sinisillä mustelmilla, mutta suloinen hän oli siltikin. Isosiskolle vaavi toi mukanaan junaradan.
Harmi vaan, kun oli niin paljon ruuhkaa osastolla, ettei isukki voinutkaan jäädä meidän kanssa sairaalaan. Kova koti-ikävä oli kaikkien niiden kolmen päivän aikana, jotka toivuimme osastolla. Mammalle pumpattiin vähän hemohessiä ja vähän vertakin.
No comments:
Post a Comment